tiistai, 23. tammikuu 2007
TET Emilyn näkökulmasta
Mutta, kaikki tämä saa tarhatyön tuntumaan kamalalta, joten selostanpa vähän lisää.
Ensimmäinen päivä oli pelkkää tottuttelua ja ennen kaikkea nimien opettelua. Saatoin joko muistaa nimen, mutta lapsen ulkonäöstä ei ollut hajuakaan. Tai sitten joku lapsi painui mieleeni söpöjen silmiensä tai hymynsä ansiosta, mutta nimeä ei muistanut millään. Nytpäs osaan jo puolet lapsista, ihan vain, koska saan käskyttää niitä. Kiljun lasten nimiä ja katson kuka saapuu luokseni kun nimen huutaa. Edistystä xD
Sitte, tämä päivä, se toinen. Tänään pääsin jo vähän vapaammin talsimaan ympäriinsä, koska minut tunnettiin siellä. Ja tietenkin tiesin jo paikat. Lapset eivät pelänneet minua niin paljon, koska osoittauduin kiltiksi (ne hyväuskoiset, njähnjäh. Ei vaan, olen ihan kiltti.). Sain siis lukea satuja koko aamun ja sen jälkeen pelata pelejä. Eli siis, TET tarhassa on ihan kivaakin, jos niitä huutamisia ja riehumisia ei lasketa mukaan. Ruoka on ihan samaa kamaa kuin koulussa ja lapset mukavia.
Mitä tästä opimme? Mene ihmeessä päiväkotiin TETiin, jos tulet vähäänkään lasten kanssa toimeen!
Ja muuten, lapset ovat myös todella hauskoja. Eräs pikkupoika kysyi minulta ; Kuin vanha sä oot?
Vastasin totuudenmukaisesti; 14.
Ja poika huudahti kovaan änneen; Sähä oot ihan lapsi vielä!
Voitte arvata, että sain hysteerisen naurukohtauksen.
Toinen opetus; Jos olet tiukkapipo, älä mene pienten poikien lähelle, koska he ovat hauskoja.
Ja kolmas opetus; Jos sinulla on erikoisruokavalio, ilmoita siitä ajoissa. Minä vietin ensimmäisen päivän nälkäisenä, koska en syö kalaa.
<3; Teidän Em
(Emily)
Kommentit