En ole nyt oikein ehtinyt syvästellä, mutta keksin juuri aivan loistavan aiheen. Nimittäin... Meillä oli liikassa sählyä poikien kanssa. Voin vain sanoa, että minua ei ole ikinä kannustettu niin paljon,kuin silloin. Yleensä meidän liikuntaryhmän tytöt huutavat ohjeita ja jos tekee jonkin hienon jutun kuuluu muutama 'Jee!' huuto ja taputuksia. Pojat huutavat kurkku suorana, kun edes yrittää. Siitä todellakin tulee hyvä mieli. Pojat kannustavat vaikka olisit aivan totaalisen surkea, niin kuin minun tapauksessani. En ihan oikeasti osannut yhtään mitään, mutta yritin, ja minua kannustettiin. Puolet luokkani tytöistä vain seisoivat paikoillaan ja kun pallo lähestyi he juoksivat kauemmas. Minä puolestani yritin saada pallon edes pois vastapuolen pelaajalta... Se riittää pojille, siitä saa kunnon 'Hyvä Emily!' huudot ja paljon taputuksia... Itse pyrin kannustamaan niin paljon kuin pystyn, siitä saa jotain mystistä voimaa ja haluaa yrittää parhaansa. Toki minäkin tein muutaman tyhmän jutun, mutta ei se nyt koko peliä kaada. Ja kyllä minä pyrin korjaamaan ne virheetkin ;) Ja tietty siitä muutama ruma sana lipsahti, vain koska olin ollut niin tajuttoman tyhmä ja lämässyt pallon jonnekkin kauas, missä ei ollut ketään. Juoksin heti perään mailani kanssa ja sain siitäkin hyvästä kannustus huutoja.... Puolet pojilta.
Tai sitten pojat vain ottavat pelin niin tosissaan, että kannustavat toisia yrittämään parhaansa, että varmasti voitetaan? En voi tietää, en ole poika, mutta luulen että pojat vain tykkäävät kannustaa enemmän. Tai sitten tyttöje ei kiinnosta yhtään miten toiset pelaavat, eivätkä he kaipaa kannustusta. Minä ainakin pelaan kaikkea paremmin jos joku kannustaa... Ettekö tekin? Nojoo... Tämä saataa olla vähän sekava ja päätön/hännätön, mutta olen erittäin väsy jo nyt... Joten, hyvää iltaa/yötä, palataan asiaan taas huomenna.!