maanantai, 8. tammikuu 2007
TET
Siitä pääsemmekin toiseen aiheeseen, joka on minun uusi oponi. Hän on nainen, nimeä en kehtää paljastaa, mutta keksimme Nicin kanssa jon muutaman lempinimen tällle naiselle. Ummetus ja Hanski Juniori. Ummetus tulee sukunimestä, Hanski Juniori etunimestä. Koulussamme on jo yksin opettaja, jota sanotaan Hanskiksi, joten Juniori siitä hyvästä. Meidän luokalla oli kunnia olla tuon kyseisen naisen ensimmäinen opetettava ryhmä. Onnitteluni hänelle, hän ei VIELÄ ole saanut hermoromahdusta, niin kuin puolet koulun opettajista meidän kanssa. Nicin kanssa opiskelusta ei meinannut tulla mitään, oli niin hauskaa. Nauroimme ja pidimme muutenkin ääntä, mutta se opo ei vain tehnyt mitään. Nimenhuuto sujui, mutta istumäjärjestyksen kanssa tuli ongelmia. Ummetus ei uskonut, että Nici ja minä sanoimme OIKEAT nimemme, koska nauroimme heti perään. Naurun pidättäminen ei ole parhaimpia taitojani, oikeasti. Jouduimme koko luokan voimin todistelemaan, että todella olemme Emily ja Nici, ja lopulta lappuun kirjattiin Emily ja Nici. Sitten meilä kysyttiin mitä teimme seiskalla opon tunneilla. Minä kailotin heti, että menimme piiriin ja latelimme asioita missä olimme ainoita. Leikimme muutenkin paljon. Ummetus ei tahtonut uskoa, joten taas sitä puoliluokkaa vakuutteli Ummetusta, kun minä, Nici ja Ial pelasimme kivi-paperi-sakset-peliä. Sitten meiltä kyseltiin asioita, mitkä ovat huonoja/tyhmiä juttuja koulussamme. Jos Nici olisi yhtään rohkeampi, olisi hän sanonut Ummetuksen pilaavan koko koulun. Mutta hän ei sanonut, joten olen nyt euron rikkaampi. Minä taas manasin kaiken saksantunteihin liittyvän niin pitkälle, etten edes tiedä onko se mahdollista. Olemme aikalailla varmoja Nicin kanssa, että uusi opo vihaa meitä jo nyt. Ja huomenna menemme viemään paperit hänelle. Aloin sitten miettiä siitä, että millaista aikuisten on tulla uuteen paikkaan töihin. Kaikki muut tuntevat toisensa ja sitten tupsahtaa yksi uusi ihminen. En ole ikinä ajatellut, koska aina vain paasataan lasten hyvinvoinnista ja siitä, että heitä pitäisi auttaa sopeutumaan uuteen ympäristöön. Eikö sitten aikuisia? Kyllähän joitakin ihmisiä kiusataan työpaikoillaankin. Se on aika väärin. Ei sellaista usko tapahtuvan, hehän ovat AIKUISIA, he suvaitsevat kaikenlaiset joukkoomme, he eivät kiusaa, koska kieltävät nuorempia tekemästä sitä. Mutta kyllä he kiusaavat. En usko, että meidän uutta opoa kukaan opettaja kiusaa, voihan nainen olla ihan kivakin. Tiedän olevani julma käyttäessäni ilkeitä lempinimiä, mutta en voi sille mitään. Tiedän, ettei sekään ole mikään selitys, mutta en voi sillekään mitään. Nyt jätän teidät rakkaat lukijat rauhaan tästä tyhmästä jutustani. Hyvää illan jatkoa, huomiseen.
Kommentit