Vaihdoin nyt fontin, rakastan tätä Comicia :) Nojuu, ja sitten aiheeseen. Mieleeni putkahti vain pieni lause, Selityksen makua. Se on enemmänkin lausahdus, mutta kuitenkin. Olen tässä huomannut, kuinka sitä aina yrittää selitellä kaikkea, vaikka kuulostaisi kuinka tyhmältä tahansa. Yksi luokkani poika sepittelee joka päivä kaikkea suoraan sanottuna peetä. Hän sanoo, ettei ole tehnyt jotain tehtävää, koska ei osaa, vaikka vastaus lukee hänen nenänsä edessä kirjan sivulla. Tai jos hänellä ei ole johonkin tehtävään vastausta, hän sanoo, ettei löytänyt sitä, vaikka muka olikin lukenut kappaleen kirjasta. Eikö ole vähän epätoivoista? Merkintä siitä silti tulee, vaikka olisi mikä syy tahansa. Minä ja Nici aina tuhahdamme vieressä Selityksen makua. Minua vain ärsyttää, kun kaikkien pitää yrittää välttää jäli-istuntoa viimeiseen asti. Ei elämä nyt siihen kaadu, jos hankit itsellesi yhden puolentunnin jälkän!
Minäkin olen ollut kerran jälkässä, koska opettajalla oli paha päivä ja en tiennyt vastausta yhteen kysymykseen. Hän pisti minut jälkkään. Toki hän myöhemmin sanoi sen olleen tarpeetonta, mutta ei se mitään, minulla oli ihan hauskaa. Sain piirtää puolituntia karttaa kalvolta. Homma oli oikeasti hauskaa, yksin luokassa, radio päällä, iso paperi taululla ja sille heijastettu maailman kartan kuva. Piirsin ääriviivat ja isoimmat joet.
Mutta sitten kun pitäisi käkkiä puolituntia tunkkaisessa kolmos luokassa se olisi muka niinkin kamalaa. Minä nukkuisin, tai muuten vain käyttäisiin aikaa samoin kuin oppitunneilla. Eihän juttu eroa siitä niin paljon. Istutaan suu supussa eikä kuunnella mitään. Minulla aika kulusui kuin siivillä, haaveilisin.
Joten miksi sitä pitää aina selitellä, jos ei ole tehnyt läksyjä? Ihan oikeasti, se ottaa kaaliin ja pahasti. Tekee mieli repiä jätkän pää irti!
Minä kyllä vain sanon, etten muistanut/jaksanut, niin kuin asia yleensä on. Jos en ole oikeasti osannut, sanon niin, mutta ei kukaan voi väittää, ettei osaa kopioida kirjasta sanoja ja kirjoittaa niittä pieniin laatikkoihin! Ei oikeasti voi! Vai voiko? Jos et osaa, voit samantien hakea tukiopetusta, koska se on niin yksinkertainen asia!
Sitten on vielä niitäkin, jotka tekevät ja jos heitä syytetään karjutaan vain päin naamaa, että En ollut minä! Mikä siinäkin on? Jos olet vahingossa huitaissut jotakin naamaan voit samantien pyytää anteeksi ja sanoa, että se oli vahinko. Eri asia, jos äiti tulee syyttämään pikkusiskon karkkien syömisestä, äitiä ei kannata suututtaa. Ainakaan minun äitiäni, mutta hänen suututtaminen taitaa olla aika helppoa, ainakin minulle. Sillon ainakin sanon, etten minä todellakaan ole nähnyt rakkaan siskoni karkkeja, joten painukoot muualle raivoamaan.
Selityksen maistaa joka paikassa nykyään. Sitä on aivan liikaa, miksi ihmiset eivät vain voi olla rehellisiä? Ei opettajien nyt niin pelottavia tarvitse olla, ettei heille uskalla sanoa että oli väsy tullut illalla eikä läksyt ole tehty. Ei pitäisi olla niin tärkeää olla täydellinen!

<3; Emily ;)