Ilmoitan jo nyt, ettei minulla ole mitään järkevää sanottavaa. Minulle on vain tämän lyhyen ajan sisällä tullut pakon omainen tarve kirjoittaa tänne joka päivä, tämä on kuin ajatusteni päiväkirja. Kirjoitan tänne ajatuksiani, joita on useinkin paljon, mutta nyt ei juurikaan. Kerrankin olen miettimättä mitään. En mieti millainen päivä huomenna on, en mieti pääsenkö hakemaani TET-paikkaan töihin. Tai nyt mietin, koska kirjoitin nuo, mutta äsken en vielä miettinyt. Ainoa asia, mitä kunnolla olen miettinyt, on minä. Niin itsekkäältä kuin se kuullostaakin, olen miettinyt itseäni. Sitä, millainen ihminen olen, millainen ystävä olen, minkälainen luonne minulla on. En siis mitään olenpas nyt tosi ihana ja kaunis ihminen. Ihmisenä olen ehkäpä ihan siedettävä ja mukava. Olen mielestäni ihan hyvä ystävä, muistan suurinta osaa aina merkipäivinä, kunhan vain muistaisin kaikki. Onneksi joku aina muistuttaa minua :) Muuten en muistaisi mitään. Luonteeltani olen häirikkö, hauska ja kaksimielinen. En tiedä onko suorasanaisuus luonteenpiirre, mutta ilmoitan täten, että olen myös suorasanainen. Olen myös miettinyt mitä minusta tulee isona, jos ikinä kasvan niin isoksi. Luulen ettei minusta tule mitään suurta, mitään tärkeää. Ehkä minä käkin jonkun johtajan sihteerinä tai vaihdan pikku lasten vaippoja tarhassa, mutta en usko, että saisin tavallista parempaa palkkaa. En suorastaan usko siihen! En jaksa kouluttautua tarpeeksi mihinkään hyvään työhön...
Nyt jatkan matkaani netin ihmemaassa eteenpäin, tapaamme taas jälleen kun saan jotain kirjoitettavaa!