Me kaikki ollaan niin erilaisia.Voiko meitä luokitella omiin ryhmiin, hiljasiin ja äännekkäisiin? Viisaisiin ja tyhmiin? Kauniisiin ja rumiin?-Ei.

Uuden trendin saatua valtaansa kaikki muodin orjat ovat heti liikkeissä ostamassa tai teettämässä itselleen juuri samanlaisen kuin mikä Paris Hiltonilla sattui olemaan uuden Trnedi lehden kannessa.(Paitsi tuskin se eukko sen kanteen ikinä pääsee).Luokassa,sellaisessa tavallisessa jossa on joka sortin ihmisiä,löytyy niin melukkaita kuin hiljaisia.Suosittuja ja ei suosittuja.Luokassa ne hiljaiset oppilaat on niin sanotusti kaiken ulkopuolella.Vaikka heissäkin olisi todella ihania ja ystävällisiä ihmisiä, nämä luokan "pomot" eivät vain yritä edes tehdä tuttavuutta sellaisten hiljaisten ihmisen parissa. Jos muotiin tulee pillifarkkut, tottakai joku ne ostaa,vaikka ei edes pidä, vain tämä siksi, että ne ovat hetken aikaa muodissa.Mutta kun luokan hiljaisimmalla tyttöllä olisi vaikkapa ihan samanlaiset jalassa,kukaan ei korviaan lotkauta. Onko se niin suuri vaiva ja työläs juttu tutustua kaikkiin oman luokkansa oppilaisiin? Sitten kun tämä hiljainen tyttö tekee jotain, vaikkapa pääsee johtamaan koulunasa cheerliideri joukkueta esimerkiksi, alkavat nämä ei päässeet kaveeramaan niin että ihan tyrkyttää seuraansa, sekin vain siksi että pääsisi harjoituksiin tai yrittäisi tarjota apulaisen paikkaa.Mikä näitä kaikkia vaivaa? Mä ainakin jos joutuisin uuteen luokkaan tai vastaavaa,olisin tietysti kaikkien kanssa ( paitsi ellen pidä jostain) riippumatta siitä,onko se tyttö tai poika kovinkaan suosittu tässä koulussa tai muualla. Vaikka me ollaankin erilaisia,me ollaan omalla tavalla sankareita jokainen,kuten J.Karjalaisen laulussa mainitaan.Me ollaan erilaisia,mikä on ihana asia,en haluaisi että 100 000 Mirkkua tai Emilyä kävelisi tuolla ympäri maailmaa. Erilaiset pystyvät eriasioihin, jonka avulla kaikille on suotu oma tilansa tässä pienessä maailmassa.Eikö totta?Pitäkää itseänne jonkinlaisena sankarina,se ei riipu koosta tai ulkonäöstä ;P

Mirkku